On mentävä syrjittäväksi

Sain postia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta. Lautakunta oli hylännyt hakemukseni, joka koski festivaalin syrjivää käytäntöä. Päätös osoittaa, että suomalainen syrjintälainsäädäntö on riittämätön. 

Festivaali ilmoitti verkkosivuillaan, että pyörätuolia käyttävät festarikävijät voivat seurata keikkoja vain korokkeelta. Tämä käytäntö on syrjivä, koska se rajoittaa perusteettomasti pyörätuolinkäyttäjän mahdollisuutta valita paikkansa. Hakemuksessani pyysin lautakuntaa toteamaan, että tällainen kategorinen linjaus on syrjintää. Lautakunta hylkäsi hakemukseni sillä perusteella, että en mennyt festareille. Tietenkään en mennyt, koska en halunnut maksaa pääsylipun hintaa siitä, että minua syrjittäisiin. 

Festivaali ilmoitti vastineessaan, että sen sivuille merkitty tieto ei pitänyt todellisuudessa paikkaansa. Kuulemma pyörätuolinkäyttäjä olisi voinut neuvotella järjestyksenvalvojien kanssa ja valita paikkansa yhtä vapaasti kuin kaikki muut festivaalikävijät. Festari siis ilmoitti, että sen verkkosivuillaan antamaan tietoon ei voi luottaa. Ei kovin luotettavan oloinen festivaali! 

Suomessa on siis lainsäädäntö, jonka mukaan ilmeiseenkin syrjintään voi puuttua vain, jos joku yksilö on itse mennyt syrjittäväksi ja vienyt asian itse eteenpäin. Ihan arkijärjellä voisi ajatella, että on kohtuutonta vaatia ketään osallistumaan mihinkään, mikä on jo etukäteen ilmoitettu syrjiväksi, mutta näköjään lainsäätäjän mielestä vaatimus on aivan kohtuullinen. 

Näin kuitenkin on. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi joitain vuosia sitten, ettei ihmisen tarvitse mennä varta vasten syrjittäväksi, jos tilaisuuden syrjivyys käy ennalta ilmi. Syrjivien tilaisuuksien järjestäjät ovat kuitenkin valittaneet lautakunnan päätöksistä hallinto-oikeuteen, joka on katsonut tämän lautakunnan aiemman linjan vääräksi. Hallinto-oikeudet ovat vahvistaneet, että ihmisen on todella mentävä syrjittäväksi, otettava kaikki ennalta ilmoitettu häneen kohdistuva syrjintä vastaan. Vasta sitten hän voi pyytää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolalautakuntaa kieltämään häneen kohdistuvan syrjinnän jatkamisen tai uusimisen. 

Tämä on järjetöntä. Syrjintä on väkivaltaa. Niin syrjintään kuin väkivaltaan on voitava puuttua riittävän aikaisin.

Lainsäädäntöä pitää muuttaa niin, että syrjintään voidaan puuttua riittävän ajoissa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle on annettava toimivalta kieltää syrjinnän jatkaminen ja uusiminen jo siinä vaiheessa, kun joku toimija ilmoittaa harjoittavansa syrjivää toimintaa. 

Yhdenvertaisuuslakia ollaan parhaillaan muuttamassa siten, että syrjinnän uhrin lisäksi asian voi jatkossa viedä lautakunnan käsiteltäväksi myös yhdenvertaisuusvaltuutettu tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö. Yhä tarvitaan kuitenkin yksilö, johon syrjintä on kohdistunut. Sinällään myönteisen muutoksen merkitys jää vähäiseksi, kun syrjintäolettaman syntymisen kriteeri jää edelleen sillä tavoin korkeaksi, että jonkun ihmisen on nimenomaisesti hakeuduttava syrjittäväksi ja henkilökohtaisesti otettava syrjintä vastaan. 

Yhdenvertaisuuslain uudistamiseen kohdistui tällä hallituskaudella paljon odotuksia. Uudistus jäi kuitenkin vajaaksi. Laki ei uudistuksen jälkeenkään tarjoa riittäviä keinoja puuttua syrjintään riittävän ajoissa ja riittävän laajasti. Yhdenvertaisuuslaki on uudistettava siten, että sääntely on tehokasta ja syrjintään puututaan siten, että syrjivät käytännöt sanktioidaan.