Vammaispolitiikka puolueiden eduskuntavaaliohjelmissa osa 1

 Eduskuntavaaleihin on alle kaksi kuukautta. Jännittäviä aikoja!  

Useimmat eduskuntapuolueet ovat julkaisseet eduskuntavaaliohjelmansa. Sivumennen sanoen: osa niistä on puolueiden sivuilla vain muodossa, jota näkövammaisten ja sokeiden käyttämä ruudunlukuapuväline ei kykene lukemaan. Mitä ne kertovat puolueiden vammaispolitiikasta ja vammaispolitiikan suunnasta yleensä? 

Seuraavassa osassa jatkamme lopuista eduskuntapuolueista eli vihreistä, perussuomalaisista ja Liike Nytistä, kunhan ne ovat julkaisseet ohjelmansa ja kolmannessa perehdymme eduskunnan ulkopuolisten ns. pienpuolueiden ohjelmiin. Ohjelmien jälkeen tarkastelen vielä vammaisten ehdokkaiden määrää ja puolueiden vaalityön esteettömyyttä ja saavutettavuutta.  

Esittelen ohjelmat suunnilleen puolueiden koon mukaan, eivät paremmuusjärjestyksessä. Järjestys ei ole kovin olennainen asia.

Demarit haluaa pitkässä vammaispolitiikan osiossaan tehdä Suomesta vammaismyönteisen maan. Se olisi parannus Suomen nykytilanteeseen, jossa vammaisten syrjintä on yleisesti hyväksyttyä ja esteettömyyteen suhtaudutaan nihkeästi. Ohjelmassa mainitaan YK:n vammaissopimus ja läpileikkaava yhdenvertaisuuden periaate. Intersektionaalisuutta on sen verran, että saamelais- ja vammaiskysymys yhdistetään.

Suurimpana puolueena demareilla olisi ollut mahdollisuus parantaa vammaisten ihmisoikeustilannetta Suomessa koko tämän hallituskauden. Se ei ole siihen kovin hanakasti tarttunut. Mutta ei mennä siihen, vaan katsotaan eteenpäin. Tällä ohjelmalla vammaispolitiikka ei paljon muuttuisi nykyisestä. Ohjelman pääpaino on palveluissa, ei yhteiskunnan muuttamisessa vammaisille paremmaksi. 

Huomioni kiinnittyi mainintaan eri vammaisryhmien keskinäisestä yhdenvertaisuudesta. Kun se sijoittuu samaan kappaleeseen kehitysvammaiserityisten asioiden kanssa, syntyy kuva, että demarit haluavat luoda erillisiä oikeuksia kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville ihmisille. 

Työväenpuolueena demareiden voisi ajatella suhtautuvan vammaisten ihmisten työssäkäyntiin vakavasti ja tietävän siitä syvällisesti. Vammaisten ihmisten työllisyyden lisääminen kyllä mainitaan, mutta keinot jatkavat nyt päättyvän hallituskauden ankeaa linjaa: työvalmennusta vammaisille ihmisille. Eli palkattaisiin lisää ei-vammaisia ihmisiä puuhaamaan vammaisille työpaikkoja. Tällaisen toiminnan tulokset tiedetään erittäin heikoiksi.  

Rakenteellisia esteitä, joiden takia vammaiset ihmiset eivät pääse töihin, ei ole ohjelmassa analysoitu eikä niihin esitetä ratkaisuja. Demarit eivät ehdota vammaiskiintiöitä työpaikoille, vaikka muiden maiden kokemuksista tiedetään sen olevan esteettömyyden parantamisen ohella tärkein keino lisätä vammaisten työllistymistä. Vammaisten syrjintä työelämässä todetaan ongelmaksi, mutta ilmeisesti sen luonnetta ei hahmoteta, koska keinoksi tarjotaan yhdenvertaisuuvaltuutetun puuttumisvalmiutta. Se ei auta niin kauan kuin syrjinnän määritelmä on mitä on. Vammaisten ihmisten on vaikeinta saada töitä. Vammaisten ihmisten on vaikea saada työkokemusta, heidän koulutusasteensa on muita heikompi. Syrjintää työhönotossa on vaikea näyttää toteen. 

Sama ulkopuolelle jäämisen syiden analyysi koskee poliittista toimintaa. Vammaispolitiikan asemaa julkisessa päätöksenteossa ehdotetaan edistettäväksi antamalla vammaisneuvostolle puhe- ja läsnäolo-oikeus alueellisten ja kunnallisten toimielinten kokouksiin. Se ei paljon auta niin kauan kuin valta säilyy - kuten oikein onkin - demokraattisesti valituilla elimillä, joita velvoittaa laki. Vammaisten oikeuksien toteutumisen kannalta olennaisia demarienkin vallassa olevia toimenpiteitä olisi säätää velvoittavia lakeja, turvata resurssit niiden toimeenpanoon ja huolehtia, että vammaisilla on aidosti mahdollisuudet tulla valituiksi päättäviin elimiin. 

Kokoomus, joka on tunnettu yksilöä korostavista lähtökohdistaan, puolestaan haluaa muuttaa yhteiskuntaa esteettömäksi ja turvata vammaisten ihmisten mahdollisuudet tehdä töitä. En tiedä, miten tämä sopii yhteen heidän norminpurkutalkoidensa ja yritysten velvoitteiden vähentämisen kanssa, mutta kirjaus on yllättävän hyvä. Auttaisi, jos kokoomus kertoisi, millaisiin keinoihin se sitoutuu näiden tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Keskustapuolueen vaaliohjelman vammaispolitiikka jää vähintään ohueksi. Ainoa vammaisiin liittyvä kohta kuuluu näin: "Iäkkäille ja vammaisille ihmisille suunnattujen asuntojen ja omakotitalojen korjaus- ja esteettömyysavustusten ja niihin liittyvän neuvonnan riittävä taso on turvattava." Lisäksi esteettömyyden parantaminen mainitaan keinona lisätä kotien turvallisuutta - aivan oikein. En tiedä, miksi omakotitalot erotetaan asunnoista ja mitä ovat nimenomaan vammaisille ja ikäihmisille suunnatut omakotitalot. Tämä vammaispoliittinen tavoite on toteutettavissa helposti, koska avustuksiin varattuja rahoja on joka vuosi jäänyt käyttämättä - ellei sitten tuleva hallitus aio jatkaa nykyisen hallituksen linajlla leikkaamalla niiden tasoa dramaattisesti. 

Vasemmistoliitto niputtaa vanhusten ja vammaisten palvelut, vaatii niihin lisää rahaa ja haluaa kieltää niiden kilpailuttamisen. Tämä niputtaminen on asia, josta vammaisliike on pyrkinyt eroon vuosikymmeniä Puolue haluaa tehdä julkisista ja julkisen kaltaisista tiloista esteettömiä sekä käynnistää poikkihallinnollisen esteettömyyttä edistävän kärkihankkeen. Esteettömyyden käsitettä avataan ohjelmassa luettelemalla sen käytännöllisiä ulottuvuuksia yllättävän yksityiskohtaisella tasolla. Epäselväksi jää, haluaako puolue tiukempaa säätelyä vai ajatteleeko se muita keinoja. Vammaisten ihmisten asemaa työmarkkinoilla ei tämä työläisten puolue mainitse lainkaan. 

Olen erehtynyt pitämään RKP:tä edistyksellisenä puolueena - se johtuu varmaan siitä, että tietääkseni ainoa sen poliitikko, jonka tunnen, on ihana Eva Biaudet. Vaaliohjelmansa perusteella sen vammaispoliittinen linja on karmea tuulahdus jostain 1960-luvulta. Puolue haluaa ”turvata vammaisille ja erityistarpeita omaaville henkilöille hoidon, huolenpidon ja tuen, että he voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan tasaveroisesti”. Hoidolla, huolenpidolla ja tuella ei edistetä vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista, vaan tehdään meistä toiminnan kohteita. RKP:n ohjelma edustaa puhtaimmin sitä pelottava suunta, johon vammaispolitiikka on valitettavasti menossa: kohti hoivaa ja suojelua, pois itsenäistetä elämästä ja toimijuudesta. 

Kristillisdemokraatit linjaavat vammaispolitiikasta kohtuullisen laveasti, useammalla lauseella. Puolue korostaa tukea ja yksilöllisesti räätälöityjä palveluita. Itseään koskeviin päätöksiin pitää saada vaikuttaa "mahdollisuuksien mukaan". Siis vaikuttaa, ei päättää itse. Henkilökohtainen budjetointi ja palvelusetelit mainitaan keinoina järjestöjen ja yritysten osaamisen hyödyntämiseksi sekä valinnanvapauden lisäämiseksi. Avoimeksi jää, kuka sen valinnan tekee; vammainen itse vai joku muu. Aktiivisuutta ja itsenäisyyttä lisäävät palvelut nähdään lääkkeeksi vammaisten työllistymiseen - mutta mainitsematta jää, mitä palveluita näillä tarkoitetaan. Esteettömyydestä kristillisdemokraatit eivät sano mitään. 

Johtopäätöksenä voi todeta, että ohjelmat eivät edusta syvällistä ymmärrystä vammaisten oikeuksista. Kunnianhimon taso on korkeimmillaankin aika matala. Mikään puolue ei esitä sanktioita esteettömyyden laiminlyömisestä tai vammaiskiintiöitä työpaikoille tai muutakaan erityisen radikaalia. Lähes kaikilla puolueilla pohjavireenä tuntuu olevan, että vammaiset ihmiset ovat erilaisten palvelujen kohteita. Aktiivinen toimijuus ja täysi yhdenvertaisuus jää tämän painotuksen jalkoihin, jos sitä mainitaan lainkaan. Vammaispoliittinen analyysi ja osaaminen tuntuvat olevan monella puolueella erittäin ohutta, mikä selittänee tämän maan surkeaa vammaispolitiikkaa. Demarien ehdottamalle vammaispoliittiselle strategialle olisi siis tarvetta.  Ohjelmien perusteella toivon hartaasti, sitä eivät valmistelisi puolueet, vaan vammaispolitiikan kovan luokan asiantuntijat. Kehitysvammaiset mainitaan useammissa ohjelmissa, muita vammaisryhmiä ei erikseen juuri missään. Kenties tämä johtuu kehitysvammajärjestöjen lobbauksesta, kenties siitä että puolueissa on kehitysvammaisten ihmisten vanhempia. 

Vähän kirpaisee myöntää, että tämän otoksen perusteella äänestäisin kokoomusta.