Hesari hyökkää pääkirjoituksessaan sekä vammaisten ihmisten kuljetuspalveluita että esteettömyyttä vastaan. Siis ihmisoikeuksia vastaan. Syy: hinta. Hesarin mukaan kaikki tällaiset velvoitteet ovat kohtuuton taakka yhteiskunnalle. Hesari heittelee väitteitä muun muassa kohtuuttomista esteettömyysvaatimuksista ja palvelujen ylikäytöstä perustelematta niitä lainkaan. Kirjoitus on suoranaista vihapuhetta vammaisia ihmisiä kohtaan.
On selvää, että kirjoitus liittyy vammaispalvelulakiin, jonka uudistus on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Ajankohta täsmää. Lakiesitys sisältää monia subjektiivisia oikeuksia - se tarkoittaa, että palvelut on myönnettävä riippumatta määrärahoista (tosin määrärahasidonnaisiinkin palveluihin pitää lain mukaan varata rahaa todellisen tarpeen mukaan, mitä moni ei tiedä). Ei ole uusi ajatus, että tämä on kallis laki. Sitä puhuttiin ensimmäisen vammaispalvelulain käsittelyn yhteydessä 1980-luvulla ja siitä on puhuttu sen jälkeen. Tällaiselle argumentoinnille on tyypillistä, että vaihtoehtoja saati niiden kustannuksia ei esitetä. Puhumattakaan siitä, että muistettaisiin mainita velvollisuudet, joihin Suomi on sitoutunut. Puhumattakaan ihmisistä, joiden elämä riippuu näistä palveluista.
Kirjoitus näyttää päällisin puolin vastustavan nimenomaan velvoittavaa lainsäädäntöä. Mietin ensin, onko tämä nimettömästi huuteleva pääkirjoitustoimittaja unohtanut, että nämä asiat maksavat, oli lainsäädäntö velvoittavaa tai ei. Sitten tajusin, että kyllä tässä nyt ollaan sitä mieltä, että ne pitää vaan jättää tekemättä.
Oikeastaan velvoittavan lainsäädännön tehtävä on turvata oikeuksia. Ilman niitä joudutaan harkinnanvaraisuuden, hyvän tahdon ja muun vastaavan epämääräisyyden limboon. Vammaisen ihmisen asema on siinä erittäin heikko ja hauras.
Suomi on viisi vuotta sitten ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen. Sen mukaan esteettömyys on yksiselitteisesti ihmisoikeus. Suomessa on varsin pitkä matka siihen, että esteettömyys voisi mennä liian pitkälle. Päinvastoin: Suomi ei ole muuttanut lainsäädäntöään YK-sopimuksesta vastaavalle tasolle, vaan on jopa vastustanut muun muassa EU:n esteettömyysasetusta. Ihmettelen tätä, koska väestön ikääntyessä esteettömyydelle on entistä suurempi tarve. Meillä ei ole varaa siihen, että ihmiset jumittuvat kotiinsa ja joudumme paikkaamaan esteettömyyttä erilaisilla palveluilla. Esteettömyys on pitkällä aikavälillä mitä edullisinta ja kestävintä politiikkaa.
On kiinnostavaa, että esteettömyysvastainen puhe on viime aikoina noussut voimakkaasti julkisuuteen. Tiedän, että muun muassa rakennusteollisuus on kulisseissa vastustanut esteettömyyttä pontevasti ties kuinka pitkään. Tämä Hesarin pääkirjoituskaan tuskin on mikään sattuma, ei valtakunnan päälehti ota kantaa täysin satunnaisesti. Mikään ei varsinaisesti tunnu uhkaavan nykyistä tilannetta. Esteettömyyslainsäädäntöä ei valitettavasti olla tiukentamassa, sanktioita esteettömyyden laiminlyömisestä ei ole kukaan edes ehdottanut. Saisi kyllä tiukentaa, saisi säätää ne sanktiot. Joku on kuitenkin niin huolissaan, että kokee aiheelliseksi vastustaa äänekkäästi ja luoda ikäviä uhkakuvia.
Myös liikkuminen on ihmisoikeus. Se on välttämätöntä monien muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Kuljetuspalvelut takaavat tämän oikeuden niille, jotka eivät kykene käyttämään joukkoliikennettä tai ajamaan omaa autoa. Niihin liittyy omavastuu, joka on sama kuin joukkoliikennelipun hinta, joten ei oikein voi edes puhua ilmaispalvelusta. Matkojen määrä on tiukasti rajattu, niitä ei yleensä saa edes oman tarpeen vaan kunnan (tulevaisuudessa hyvinvointialueen) linjauksen mukaisesti.
Esteettömyys maksaa, kyllä, etenkin tässä maassa, joka on sen suhteen jäljessä. Vammaispalvelut maksavat, kyllä. Niiden vaihtoehdotkin maksavat. Vammaisten ihmisten jättäminen yhteiskunnan ulkopuolelle maksaa, laitosten ylläpitäminen maksaa, samoin vammaisten ihmisten perheenjäsenten jääminen pois töistä maksaa. Ehkä Hesari ajattelee, että tässä pitäisi vaan tajuta lopettaa tämä vammaisuus. Historian saatossa on moni haaveillut vammaisuuden kaikkinaisesta kitkemisestä, mutta kukaan ei ole siinä onnistunut, eikä varmaan onnistu tulevaisuudessakaan.
Hesari on viime aikoina esittänyt moneen otteeseen huolia niin sanotusta wokesta. Woke on nimi, jonka äärioikeisto on antanut vähemmistöjen oikeuksia puolustavalle liikkeelle ja puheelle. Lehti näyttää maalaavan marginaaliin tungetuista, sorretuista vähemmistöistä sellaista kuvaa, että ne ovat taakka ja uhka enemmistölle. Näin siis lehti, joka mainostaa puolustavansa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Surullista.
Vammaispolitiikka on lähtökohtaisesti vihreää siirtymää vastaan. Vammaisuuden kanssa eläminen kuluttaa enemmän resursseja kuin terveenä eläminen (jo pelkästään palvelutarpeen järjestämisen kautta), ja näin ajatellaan, että tulevaisuudessa vammaiset on joko siivottu kokonaan pois sieltä mistä löytää suuria määriä terveitä ihmisiä (periferiaan, landelle) tai sitten heidän vammansa on terveysteknologia korjannut. Landellakaan vammaisilla ei tule olemaan helppoa, vammaiset tarvitsevat erilaisia palveluja kuten kuljetusta, mutta sellaista ei välttämättä ole tulevaisuudessa tarjolla, jos vammainen henkilö on siirretty kauhean kauas pois keskustasta. Kaikkia kuljetuspalveluja ei kunta välttämättä edes järjestä, tai jos järjestää niin se on nykyisten bensamoottorien aikakaudella. Tulevaisuudessa sähköautojen toimintasäde ei välttämättä yletä edes sataa kilometria kauemmaksi, ja päivän ajon aikana pitkiä matkoja eri puolilta maaseutuja vammaisten hakeminen voi olla vaikeaa.
VastaaPoistaKaikille ilmastonmuutoksesta huolestuneille vammaisille suosittelen kovasti pohtimaan miten nykyinen ilmastoeetos voidaan muuttaa tulevaisuudessa sellaiseksi, että se näkee vammaiset suuremman resurssitarpeen ja heidän aiheuttaman kulutuksen arvoisina. Siinä vaaditaan monenlaisten taitojen yhteensovittamista: talousteoriat ja -tiede, ilmastotiede, empatia ja humanismi.
Vaikeavammaisen kuljen itse maksamallani autolla. Käyn täysiaikaisessa työssä. Olen omaishoitaja. En saa asumistukea, eläkettä, toimeentulotukea tai muita vastaavia etuja. Tuitan käymällä töissä ja maksamalla verot. Tuotan ja säästän olemalla omaishoitaja. Pitää muistaa myös se, että todella moni vammainen toimii vertaistuesta järjestöjen kautta. Järjestöt hoitavat pitkälti sairastuneiden vertaistuen sekä perehdyttävät omahoitoon. Monet hyvinvointialueet ovatkin huomanneet tämän potentiaalin ja kehittävät yhteistyötapoja. Näin säästetään työntekijöissä, kun järjestöt hoitavat perehdytyksen omaishoitoon ja antavat vertaistuen. Tätä työtä tekee todella moni vammainen. He eivät siis ole vain menoerä. Asioita kannattaa katsoa aina monesta näkökulmasta.
VastaaPoista