Vihdoin näyttää siltä, että vammaispalvelulain uudistus hyväksytään eduskunnassa. Uudistamisen tarpeesta on tiedetty jo kauan, mutta maaliin asti ei ole päästy. Sipilän hallitus oli lähellä, mutta hanke hautautui ilmeisesti tärkeämpien asioiden alle. Nyt on kiire, koska hallituskausi on lopuillaan.
Uudistuksella on monta tavoitetta. Nykyinen laki rikkoo YK:n vammaissopimusta. Sen pitäisi korjata vanhanaikainen jaottelu kehitysvammaisten ja muiden vammaisten välillä yhdistämällä kaikkien palvelut samaan lakiin. Etenkin kehitysvammalaki on vanha, joten päivitystä tarvitaan. Uudessa laissa korjattaisiin vanhojen lakien puutteita ja vastattaisiin paremmin nykyisiin tarpeisiin. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueelle, joten tämäkin asia pitää korjata lakiin. Sipilän hallituksen aikaan uudistukselle asetettiin vielä säästötavoitekin, mutta siitä luovuttiin. Nyt hyvinvointialueille on luvattu jonkin verran lisää rahaa vammaispalvelumenoihin - tosin joidenkin mielestä aivan liian vähän.
Vammaispalvelulaki on erityislaki, jolla säädetään sellaisista palveluista kuin henkilökohtainen apu, vaikevammaisen kuljetuspalvelut, asunnonmuutostyöt ja päivätoiminnan. Se turvaa palveluita, joita yleislait, kuten sosiaalihuoltolaki, ei kata. Vammaispalvelulakiin sisältyy monia subjektiivisia oikeuksia, mikä tarkoittaa sitä, että niitä ei voi jättää myöntämättä määrärahojen puuttumisen vuoksi - vaikka määrärahasidonnaisiinkin palveluihin pitää määrätä riittävät määrärahat. Monet vammaispalvelulain mukaisista palveluista ovat välttämättömiä, että vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat. Siksi niiden pitääkin olla subjektiivisia oikeuksia.
Siihen nähden, että uudistusta on valmisteltu vuosikausia, lakiluonnos on yllättävänkin heikkolaatuinen. Erityisen ongelmallista on muutamien pykälien epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus. Syntyy todennäköisesti hankalia tilanteita, jos hakija ei tiedä mitä hän voi hakea eikä sosiaalityöntekijä tiedä mitä hänen pitäisi myöntää.
Lakien yhteensovittaminen ei näytä onnistuvan kokonaan, vaan osa kehitysvammaisten palveluista jää yhä sen ulkopuolelle.
Kenties isoimmat tai näkyvimmät kiistat ovat liittyneet laista aiheutuviin kustannuksiin, ikärajaukseen, henkilökohtaisen avun voimavararajaukseen* sekä asiakasmaksuihin. Vammaispalvelulaista keskusteltaessa on tuotu esiin myös muita vammaispoliittisia huolia, jotka eivät oikeastaan liity tähän lakiin.
Itseäni vaivaa lakiesityksessä asiakasmaksujen lisäksi eniten pari periaatteellista seikkaa.
Ensinnäkin pari kohtaa esityksessä haisee siltä, että lain yksikkö on perhe eikä yksilö. Selkeimmin tämä näkyy siinä, että omaisen toimimisesta henkilökohtaisena avustajana esitetään helpotettavaksi pykälän verran nykyisestä. Muistutan, että yksi vammaispalvelujen keskeisistä periaatteista on itsenäinen elämä - itsenäinen myös suhteessa omaan perheeseen. Rajan pitää olla hyvin selkeä, ettei väärinkäytöksiä voi syntyä. Erityisen huolestuttavaa tämä kehitys on vammaisten lasten kannalta. Vammainen lapsi on muutenkin huomattavan riippuvainen perheestään.
Toinen periaatteellinen ongelma on yhdenvertaisuus. Vammaisten henkilöiden pitäisi olla yhdenvertaisia ei-vammaisiin nähden. Nykyisen vammaispalvelulain aikana on kertynyt paljon kokemusta siitä, että vammaispalvelulain yhdenvertaisuuslupaus ymmärretään vammaisten keskinäisenä yhdenvertaisuutena ja tällä perustellaan esimerkiksi sitä, että kenellekään ei myönnetä enempää kuin minimimäärä kuljetuspalvelumatkoja.
Vammaisuuden ei pitäisi maksaa ihmiselle ylimääräistä. Sekin on periaatteellinen seikka, myönnetään.
Poliittisen keskustelun henki tuntuu tällä hetkellä olevan, että tämän hallituksen huonommatkin esitykset kannattaa viedä läpi, koska tuleva hallitus on takuuvarmasti huonompi. Tätä oli ilmassa tämänkin lain lausuntokierroksella. Monet järjestöt ilmoittivat kannattavansa esityksen viemistä eteenpäin, osa jopa ohitti sen puutteet. Nyt viime metreillä muutamat järjestöt ovat kuitenkin alkaneet esittää voimakasta kritiikkiä ja jopa kääntyneet vastustamaan lakiesityksen hyväksymistä. Vihreiden kansanedustaja Noora Koponen on ilmoittanut, että jättää äänestämättä hallituksen esitystä vastaan, ellei lakiesitys muutu.
On kiinnostavaa nähdä, mitä perustuslakivaliokunta lausuu tästä luonnoksesta ja millaisia puheenvuoroja eduskunnan täysistunnossa käydään.
*Voimavararajaus tarkoittaa, että vammaisen henkilön on kyettävä määrittelemään henkilökohtaisen avun sisältö. Kirjoitan omista näkemyksistäni myöhemmin, sitä odotellessa voi perehtyä tähän Pauli Rautiaisen ja Elina Niemisen tekstiin, joka osoittaa, että kysymys ei ole lainkaan yksinkertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti